Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.
Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.
Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.
Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.
Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.
Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.
Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.
Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.
Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.
Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.
Ratikalla ryytimaalle 
Surkea satokausi täälläkin, kasvihuonetta lukuun ottamatta. Hokkaidokurpitsa jäi aivan minipieneksi, joskin teki niin pitkät lonkerot, että tukki kulun autotalliin 😀
TykkääTykkää
Mietin eilen Ylen kesäistä artikkelia siitä miten Ruotsissa väestön varautumisoppaassa kehotetaan kansalaisia viljelemään vaikkapa ikkunalaudalla jos ei palstaa ole, että nälkä tulisi jos tämän vuoden sadolla pitäisi itsensä ruokkia. 😆
TykkääTykkää