Kalenteriin kääntyi maaliskuu ja selaimeen yksivuotisten palstojen sivu. Ei sillä että sen jatkosta tietäisi vielä kuukauteen-pariin mitään. Missähän sitä ensi kesänä multaa kaivaa?
Kissat ovat kaivaneet sitä keittiössä, sillä viime kesäinen kitunut jalapeno ei oletuksesta huolimatta heittänyt henkeään talven aikana ja teki jo ensimmäiset kukatkin.
Chileissä on myös pysytty koko talven ajan, sillä olohuoneen nurkassa kasvava metrinen chilipensas on niitä tehnyt koko rahan (eli merilevälannoitteen) edestä.
Piparmintussa puuhaamisen lisäksi sitä on ehditty kuvata kukkia siellä täällä.
Pelakuumökki Ahlmannilla
Kukkatorni Mikkelin rautatieasemalla
Kukkiva ympyrä Viikinsaaressa
Siirtolapuutarhapiha avoimien ovien päivänä
Istutuksia Lempäälän luontaiskylpylässä
Kaikenlaisten kukkien näkeminen ei ole auttanut yhtään haluun saada lisää kukkivia kukkia jonnekin. Ehkä joku kesä, nyt on menty vaan vihanneksilla niin puutarhassa kuin parvekkeella.
Maanantaina oli Hiedanrannassa toinen yhteinen viljelypäivä, ohjelmassa kylvämistä ja istuttamista. Ensin ei pitänyt mennä, koska töissä oli kokouksia myöhään ja koko viikko täynnä kaikkea, mutta uteliaisuus voitti siltä varalta, että nyyppä päätyy yksin istutushommiin Piparmintussa.
Meneminen olikin sitten tavallista haastavampaa.
Ensin hyppäsin Tampereen keskustassa tuttuun Ylöjärvelle menevään bussiin, jonka kyydissä tajusin viime metreillä, että se ei käänny sille kadulle, jolla Hiedanrannan lähin pysäkki tällä hetkellä sijaitsee.
Tienristeyksessä on pysäkki, joten ajattelin jäädä siinä pois. Oman penkin vieressä oleva stop-nappi vaan ei toiminut (jumissa?) ja ohi mentiin.
Bussissa pääsi pois sitten Lielahden tienhaarassa ja kun olin jo muutenkin myöhään liikkeellä, nappasin pysäkiltä Ryden ja huristelin Hiedanrantaan hitaasti ja hartaasti (minähän en niillä kovaa aja edes keskustan ulkopuolella). Sinne sitten pysäköin käärijänvihreän kiiturini Tierien ja Voiden viereen, ja tajusin että Rydellä koko Hiedanrannan alue on pysäköintikieltoaluetta. Ei muuta kuin takaisinpäin pysäköintikieltoalueen alkuun, ja kävellen takaisin. Näin lämpimällä kesäkelillä matka tuntui paljon paljon lyhyemmältä kuin eräänä syksyisenä ja sateisena pimeänä iltana, kun harhoin vielä täysin tuntemattomalla Hiedanrannan alueella etsimässä rakennusta, josta jaettiin vertikaaliviljelyn yrttejä niiden testaajille. Note to self, jatkossa bussilla 38 juuri siihen Tehdaskartanonkadun päähän ja suoraa tietä Hiedanrantaan.
Ja päästiinhän sitä sinne kasvimaallekin loppujen lopuksi.
Käsi ylös, jos olet kuullut Hiedanrannan syötävästä puistosta. No näkyyhän siellä muutama käsi, kivaa! Toisella puolella kaupunkia asuva puutarhanyyppänne ei ollut kuullut ennen Piparmintun huhtikuista kick-offia vaikka Aamulehdet ja Tamperelaiset luetaankin ja kumpikin on syötävästä puistosta kirjoittanut. Otetaanpa siis pieni kertaus muillekin syötävän puiston missanneille.
Hiedanrannan syötävä puisto sijaitsee Lielahden kartanon vieressä, samalla paikalla missä kartanon hyötypuutarha sijaitsi 1800-luvun lopulla. Syötävä puisto on osa kaikille yhteisöllistä puistoaluetta ja kuka tahansa voi osallistua puiston hoitoon ja tapahtumiin. Ensin kylvetään ja istutetaan, sitten kitketään ja kastellaan, ja lopuksi syksyllä korjataan satoa yhdessä. Tarkoitus on oppia viljelyä rennosti yhdessä.
Muutamalle kerralle tarvittiin varmasti paikalle tulevia vapaaehtoisia ja vasta-alkajakin kävi, ja niinpä 15.5. Hiedanrannan ensimmäisenä tapahtumapäivänä sinne seikkaili myös iloinen kirjoittajanne. Hieno syötävä puisto ja muutenkin koko Hiedanrannan alue on hieno paikka ja paranee vain kun kaikki rakennus- ja muutostyöt saadaan valmiiksi. Ehdottomasti pitää käydä kesälomalla (Hiedanrannan tapahtumienkin lomaillessa) katsomassa miltä puisto näyttää.
Piparmintun maankääntö- ja yhteisnyhtöpäivä oli varattu saman viikon keskiviikolle, joten oli hyvä käydä harjoittelemassa mitä tarkoittaa ”maan muokkaus ja kylvökuntoon laittaminen”. Se tarkoittaa lapiointia, kuopsuttamista ja nyhtämistä.
Se tarkoittaa myös isompien välineiden käyttöä kuin mitä Piparmintussa tullaan näkemään:
Puutarhajyrsin! Ikinä en ollut ennen nähnytkään. Mutta puutarha-asiantuntija Essi opetti rauhallisesti mistä pitää vääntää, vetää, painaa ja kääntää, jotta vehkeen sai käyntiin ja kulkemaan eteen- ja taaksepäin. Se peruutti! Parin viljelyalueen kääntämisen jälkeen pystyin jo neuvomaan muitakin.
Rikkaruohojen kitkeminen olikin jo tutumpaa työtä. Isot viljelylaatikot siistiytyivät kylvökuntoon ja monivuotisten alueeltakin ehdittiin nyppiä jo lipstikkapenkkiin kasvaneet ylimääräiset vihreät. Lipstikka oli jo valtava pensas, ei ollut vaikeaa erottaa sitä rikkaruohoista. Mutta entäpäs ne tulevat omakasvatit ja rikkaruohot?
Pro tip kaveripiirin kokeneemmalta puutarhurilta (tulee tarpeeseen myöhemmin): jos se kasvaa suunnilleen suorassa rivissä ja näyttää samalta, se on todennäköisesti kasvattamasi kasvi. Jos se kasvaa satunnaisesti siellä täällä, se on todennäköisesti rikkaruoho.
Ratikalla ryytimaalle 