Mistä se alkoi?

Keski-iästä?

Vuosi vuodelta se on ollut vahvempi, halu päästä kuopsuttamaan jotain multaisaa. Pahimpaan himoon on kotona kasvatettu yrttejä ja chilejä, joista osa on selvinnyt, enin osa ei. Tammelantorille pitäisi päästä joka viikonloppu nuuhkimaan vihannesten tuoksua ja ostamaan niitä kotiin. Kasvatustaustaa on itsellä vähän, isovanhempien maapaikassa kasvatettiin ja yliopisto-opiskelijan hengissä pitäneet rosamunda-perunat, herukat, vadelmat ja omenat ja mehumaijattiin niistä noin kymmenen miljoonaa litraa sekamehua.

Korona-aikakin meni kotisohvalla, ilman sen ihmeempää mökkikuumetta. Mitä nyt vähän siirtolapuutarhamökkejä katseli sillä silmällä. Erityisesti sen jälkeen kun kaveri osti omansa.

Tänä vuonna päästiin jo siihen, että ratikassa nähty puutarhapalstojen hakuajan alkamisen mainos johdatti 4H-kerhon viljelypalstasivulle useampaan otteeseen. Pessimisti ei pety, joten oletuksena oli se, että vapaita palstoja on 2 ja hakijoita 450 (palttiarallaa sama suhde oli muuten vuonna 1997 Tampereen yliopistossa kun haki englannin kääntämistä opiskelemaan) ja arvonnalla mennään.

Sitten.

Puhelimessa piippasi Marttojen Whatsapp-ryhmä ja siellä välitettiin viestiä kaupunkiviljelystä kiinnostuneille.

Ja siitä se sitten lähti.